Muistiinpanoja Viivan filosofiasta.
Stig Baumgartner:
Piirustus on liikettä. Se on reitin hakemista, mutta se on myös reittiin eli itse jälkeen tutustumista piirtämällä. Oikeastaan voisi puhua viivan tunnustelusta, mutta yhtä paljon piirtäminen on paperin tai taustan tuntemista ja piirtäjän toistuvaa havahtumista siihen, miten piirustus tulee näkyväksi.
Pollockin maalauksissa teoksen varsinainen aihe oli viivan liike. Hänen töissään piirustus ei rajaa enää mitään tiettyä muotoa eikä piirretty viiva siten myöskään enää katoa itseensä muotoa esittäessään. Viiva on kokoajan läsnä ja voimme ikään kuin lukea alusta loppuun, miten työ on kerros kerrokselta edennyt. Silti teos ei ikinä pääse päämääräänsä: viiva ei tee muotoa vaan jää sokealle etsimisen asteelle ja esittää etsimistä.
Robert Morrisin Blind time piirustukset: piirtämistapahtumaa määräsi täysin ruumiin motoriikka ja taiteilijan intuitio. Sen sijaan, että hän olisi käyttänyt piirtäessään työkalua, Morris tarttui suoraan paperiin: hän levitti grafiittijauheen sille käsin. Hänen sormenjälkensä ovat tunnistettavissa lopputuloksessa, ja ne korostavat näiden piirustusten haptista läsnäoloa. Painopiste on piirtämisen toiminnassa, eikä lopputuloksessa.
Markus Tuormaa:
Jos olet epävarma, anna sen näkyä. Anna siis viivan olla mitä se on. Älä yritä korjailla sitä joksikin muuksi.
Epävarmuus on kykyä kuunnella. Epävarmuus on kykyä tehdä toisin. Epävarmuus on oivaltamista. Onnistunut taideteos on aina epävarmalla perustalla.
Derridalle viiva merkitsee jäljen jättämistä. Jälki on seurausta taiteilijan teosta, käden liikkeestä.
Muiston pysyvyys 